Mitä sivistys on vuonna 2020?

Kun maapallon ekologiset rajat ovat tulleet vastaan ja eriarvoistuminen repii ihmiskuntaa, on syytä uudistaa käsitys sivistyksestä. Suomen kaltaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa on käynnissä kokonaisvaltainen kulttuurimuutos. Jatkuva aineellisen vaurauden tavoittelu ei enää kykene luomaan ihmisissä turvallisuutta eikä tulevaisuudenuskoa. Se voi synnyttää jopa pahenevaa ilmastoahdistusta ja pelkoa resurssisodista. Materiaalisia elämän päämääriä korostavista arvoista ollaan siirtymässä jälkimateriaalisiin arvoihin.

Sivistyksen tehtävänä on auttaa ihmisiä siirtymään planeettaa tuhoavista elämäntavoista hyvinvointia aidosti lisääviin pyrkimyksiin. Modernille sivistysajattelulle on ollut ominaista eronteot ihmisen ja luonnon sekä ihmismielen ja -kehon välillä. Ihminen on asetettu luonnon yläpuolelle, ja oppimiskäsityksessä on korostunut ihmisen rationaalinen mieli tuntevan kehon kustannuksella. Synnyttävätkö ihmisyyttä kaventavat jakolinjat kansalaisissa juurettomuutta, joka ilmenee kestämättöminä elintapoina, ihmisten välisen yhteyden heikentymisenä sekä kyvyttömyytenä elää henkisesti rikasta, merkityksellistä elämää?

Uudistuvan sivistyksen pitäisi auttaa ylittämään jakolinjoja, jotka ovat historian saatossa luoneet ihmisten ja maapallon elämään epätasapainoa. Yksi tällainen ylitys liittyy ihmisen henkisen ja fyysisen yhteenkietoutumiseen ja sen tunnistamiseen, kuinka kehoon ulottuvan kokemuksen kautta on mahdollista saada eheyttäviä yhteyksiä itseen, toisiin ihmisiin ja luontoympäristöön.

Sivistymishaasteena on hyvän elämän tavoittelun suuntaaminen nykyistä eettisemmin siihen, mitä ihminen aidosti tarvitsee tyydyttääkseen ihmisen universaaleja tarpeita sekä sen tiedostamiseen, mikä on aidosti niukkaa, jotta siitä riittää kaikille.

Suuntana on planetaarinen sivistyminen, jossa minäkeskeisestä käyttäytymisestä siirrytään elämä- ja ekosysteemikeskeiseen huolenpitoon (Joutsenvirta & Salonen 2020). Arjen valinnoissa tunnistetaan niiden laajat vaikutukset ulottuen globaaliin yhteisöön, tuleviin sukupolviin ja muihin eläinlajeihin. Tällainen sivistyminen luo maapallon rajat huomioivaa ja ylisukupolvista huolenpitoa vahvistavaa tulevaisuutta, jossa ihminen oppii lajina hallitsemaan itseään ja kasvamaan uudelle tasolle.


Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Nuorisoseurat 3/2020 -lehdessä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: