Sivistys vaurautena -kirja on ilmestynyt!

Joutsenvirta, Maria & Salonen, Arto O. (2020) Sivistys vaurautena. Radikaalisti, mutta lempeästi kohti kestävää yhteiskuntaa. Helsinki: Basam Books. Kuvittaja: valokuvaaja Ari Jaaksi.

Kirjan julkistamistilaisuudessa tekijät kertoivat uniikin teoksen sisällöstä. Tulevaisuuden tekijäksi tullaan paitsi järjen myös tunteiden ja intuition kautta. Siksi teos avaa ikkunan sivistykseen, vaurauteen ja edistykseen taiteen tukemana. Kirjaa kommentoi Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen, jonka mielestä teos on merkittävä yhteiskunnallinen ja sivistyksellinen puheenvuoro. Hän yhtyi ajatukseemme, että rationaalinen maailmankuva on tuonut paljon hyvää, mutta sen rinnalla pitäisi kyetä vahvistamaan kokemuksen kautta oppimista ja kehollisen tietämisen muotoja. Kuinka tiede ja taide voisivat keskustella paremmin keskenään ja löytyykö enemmän yhteistä kieltä?


Sivistys vaurautena -teos tuulettaa totuttuja, toimintaamme ohjaavia käsityksiä sivistyksestä, vauraudesta ja edistyksestä. Se hahmottaa:
– Kestävän ja arvokkaan tulevaisuuden suuntaviivoja ja planetaarisesti sivistyneen ihmisen olemusta
– Keinoja, joilla näitä voidaan elää ja tehdä todeksi

Kirjan aihe on nyt entistä ajankohtaisempi. Suomalaisia ja koko ihmiskuntaa koettelee koronapandemia. Keskuuteemme solahti pikkuruinen virus, joka mullisti kertaheitolla ulkoisen maailmamme normaalin järjestyksen – jokapäiväisen elämän kotona ja työpaikoilla. Elämme historiallista aikaa, jossa isoja paloja heilutellaan sekä ihmisten arjessa että yhteiskunnallisessa todellisuudessa.

Kriisi tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden oman elämän, yhteisön ja yhteiskunnan uudistamiselle ja sille että emme tilanteen rauhoituttua palaa ”vanhaan normaaliin” vaan nykyistä kestävämpään ja arvokkaampaan tulevaisuuteen. Korona-ajan poikkeusoloissa korostuu jokaisen kansalaisen pientenkin tekojen merkittävyys ja tämä on myös teoksemme viesti.

Epävarmuuden ja pelkojen rinnalla on jo tapahtunut myönteisiä asioita ja muutosta. Yhteisöllisyys, auttaminen, hoiva ja kasvatus ovat yhtäkkiä saaneet lisää sijaa ihmisten arjessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Lisäksi on syntynyt kokemusta, että ollaan yhdessä päihittämässä epidemian etenemistä.

Monet ovat alkaneet pohtia ja tunnistaa, mikä on tärkeintä elämässä ja missä on isoja epäkohtia yhteiskunnan isossa kuvassa. Monet ovat aktivoituneet rakentamaan hyvinvointia ja ihmisten välistä vuorovaikutusta kestävämpien oletusten varaan.

Kuinka toimii planetaarisesti sivistynyt ihminen, joka tiedostaa elämän olevan täysin riippuvaista sekä elinvoimaisesta luonnosta että maapallon laajuisesta ihmisyydestä?

Sivistys vaurautena -teos kurkottaa kohti kokemukseen perustuvaa kokonaisvaltaista hyvinvointinäkemystä. Tämä auttaa sopeuttamaan yhteiskuntaa ja kansalaisten arkea muuttuneisiin puitteisiin.

Kokemuksellisen elämän kannalta ihmiselle tärkeimpiä ovat monimuotoiset yhteydet sekä aineelliseen että aineettomaan hyvään. Niihin päästään, kun luodaan nykyistä parempi yhteys kehoon sekä empaattisempi yhteys toisiin ihmisiin. Tämä auttaa tunnistamaan, mitä meistä jokainen aidosti tarvitsee tyydyttääkseen ihmisen universaaleja tarpeita ja mikä puolestaan on turhaa, josta voidaan päästää irti.

Planetaarisesti sivistynyt ihminen oppii löytämään elämäänsä merkitysnäköaloja, jotka voimistavat nyt-hetken täyteyttä ja ehkäisevät tarkoituksettomuuden kokemuksia. Hän hahmottaa nykyistä paremmin, mistä tähän hetkeen on tultu ja millaista huomista hän haluaa omalla elämällään rakentaa.

Sivistynyt ihminen tuo toimintaansa mukaan arvoja, kokemuksia, tunteita sekä moninäkökulmaisuutta. Näiden avulla hän tarkastelee avoimesti ja luovuttamattomista arvoista kiinni pitäen erilaisia vaihtoehtoja ja niiden seurauksia. Jokainen teko, joka lisää tulevaisuuden toivoa edes pisaran verran, on sivistynyt teko. Tämän tiedostaminen auttaa sietämään epävarmuuden ja keskeneräisyyden tunnetta, joka tähän aikaan niin kiinteästi liittyy.

Keskeisiä vipuvarsia hyvän tulevaisuuden rakentamiseen ovat sekä kasvokkaiset että virtuaaliset yhteisöt, joihin ihminen tuntee kuuluvansa. Nämä yhteydet auttavat ihmistä tekemään tietoisia ratkaisuja tulevaisuuden hyväksi ja löytämään uusia merkityksiä omalle olemassaololle. Hän löytää hyviä syitä elää jokaista päivää silloinkin, kun ympärillä kuohuu.

Sivistys vaurautena -kirja koettelee rohkealla, mutta lempeällä otteella niitä oletuksia, joiden varaan elämämme on rakentunut. Kirja ei ennusta tulevaa, vaan muotoilee mahdollisuuksia kestävän tulevaisuuden rakentamiseksi. Kirjan julkistamistilaisuudessa syntyi teoksessakin keskeisessä roolissa oleva tulevaisuusviritteinen dialoginen tila, jossa osallistujat pohtivat, miten uutta sivistysajattelua olisi mahdollista edistää Suomessa. Otteita yleisökeskustelusta:

– “Miten voisimme synnyttää sellaisen sivistysliikkeen, joka kykenee kyseenalaistamaan vanhaan palaamisen ja määrittelemään ”uuden normaalin”?
– ”Mitkä tahot ovat ratkaisevassa roolissa uudenlaisen sivistyksen ymmärtämisen synnyttämisessä?”
– “Miten kouluopetusta tulisi kehittää, jotta lapset ja nuoret saisivat kasvatuksen edellä kuvailtuun sivistysihanteeseen?”
– “Onko ihmisen maailmansuhteen uudistuminen pelkästään älyllis-filosofinen kysymys? Mikä on tunteiden ja kehollisen kokemisen rooli sivistymisen prosessissa?”
– “Entä jos me aikuiset opiskeltaisiin lapsilta KAIROS-aikaa, jonka me olemme KRONOS-aikaan kadottaneet? Miksi ihmeessä opetamme sukupolvi toisensa jälkeen lapsillemme oman murheellisen ja tuhoavan aikamme? Me emme tiedä mitä todellisuus on, mutta lapset tietävät!”
– “Ovatko sivistys ja luovuus asioita, joihin mittaamisen ajattelu ei sovi? Menetämmekö mittaamalla niiden syvimmän olemuksen?”
– ”Miten kirjan saisi jokaisen kansanedustajan lukulistan kärkeen?”
– “Miten voin auttaa omalta osaltani kulttuurin muutoksessa?”


Kirjan kuvataiteesta vastaa dosentti Ari Jaaksi. Hän on palkittu valokuvaaja, joka toteuttaa visuaalista näkemystään perinteisillä analogisilla kameroilla ja filmillä. Arille valokuvaaminen on todellisuuden tulkintaa, ei sen tallentamista.

Ekologiset ja sivistykselliset arvot voimistuvat

Suomi on haasteellisessa tilanteessa: taloutemme ei tulisi kasvaa aineellisessa mielessä ilmaston ja luonnonresurssien asettamien rajojen vuoksi, mutta (raha)taloudellisessa kehyksessä työllisyys ja hyvinvointipalvelut on tällä hetkellä sidottu lisäkasvuun. Monet toivovat, että talouskasvu voidaan kytkeä irti haitoista ekotehokkuuden ja aineettoman kasvun avulla, mutta tutkimukset puhuvat toista. Yrittäessämme muuttaa kulutusta kestäväksi päädymmekin kuluttamaan lisää.

Kestävän talouden tulisi perustua materiaalisen vaurausajattelun sijasta paljon moniulotteisemmalle käsitykselle hyvinvoinnista ja vauraudesta. Tällä hetkellä talouspolitiikka kulkee leikkauslistoineen ja kilpailukykypuheineen vain yhdellä raiteella. Vaihtoehdottomuuden syyt ovat siinä, että globaali, kilpailuun perustuva kasvutalous on saanut niin suuren roolin talouselämässä. Ajatellaan, että globalisoituva talous on rajaton ja kulkee vastaansanomattomasti. Talous näyttäytyy maailmanlaajuisena kilpailuna pääomista, investoinneista ja työstä. Hyvinvointimme taas nähdään riippuvaiseksi siitä, miten hyvin pärjäämme alati kovenevassa kilpailussa.

Nämä näkemykset ovat vain osatotuuksia, mutta ne ovat saaneet talouskeskustelussa ylivallan. Siksi muut talouden, työn ja hyvinvoinnin osa-alueet ovat jääneet pimentoon.

Vuonna 2016 ilmestyi kirja Talous kasvun jälkeen (Gaudeamus), jonka kirjoitin yhdessä Tuuli Hirvilammin, Marko Ulvilan ja Kristoffer Wilénin kanssa. Siinä tarkastelemme huolellisesti ja monen tieteenalan vinkkelistä, millaisia hyvinvointia ja toimeentuloa turvaavia keinoja löytyy valtavirran mukaisten toimintamallien ulkopuolelta. Tarjoamme talouspoliittisten uudistusten tekemisen avuksi viitekehyksen.

Viitekehys havainnollistaa, että ihmisen työtä ja yhteiskunnan vaurautta on mahdollista luoda yhteisöissä ja yhteiskunnassa hyvin monimuotoisesti siten, että erilaisilla talouden kentillä toimivat erilaiset toiminnan periaatteet ja vaihdon välittävinä mekanismeina voivat toimia muutkin kuin kansallisvaluutat. Globaalin markkinatalouden lisäksi hyvinvointia luodaan kaiken aikaa avoimissa paikallistalouksissa sekä niin kutsutun ydintalouden piirissä.

Olennaista talouden kuvan laajentamisessa on sen tunnistaminen, että vain osa taloudellisesta toiminnasta rekisteröityy tällä hetkellä virallisina työsuhteina ja rahassa mitattavina vaihtoina. Huomattava osa hyvinvointia luovasta vaihdannasta perustuu ihmisten epävirallisiin liittymisiin.

Kuvio. Talouden kolme kenttää: ydintalous, paikallistalous, globaalitalous

Talouden eri kentät ovat hyvin riippuvaisia toistensa elinvoimaisuudesta. Globaalitalouteen kytkeytynyt avoin markkinatalous hyötyy vahvoista ydin- ja paikallistalouksista. Näiden talouksien merkitys kasvaa myös maailman monimutkaistumisesta. Ongelmien kompleksisuuteen liittyy nimittäin kiinteästi kontekstuaalisuus eli aika- ja paikka-sidonnaisuus. ”One size fits all” -ratkaisuille on entistä vähemmän kysyntää. Paikallinen ihmisten tarpeista lähtevä tuotanto – esimerkiksi paikallinen ruoan ja energian tuotanto – vähentää myös kansantalouksien riippuvuutta BKT:n heittelehtivästä kasvusta ja kriisiherkästä globaalitaloudesta.

Vaihtoehtoisten talousteorioiden ja yhteiskunnan toimijoiden piirissä on kehitetty kokonaiskuvaan perustuvia työn, toimeentulon ja tuotannon malleja. Toiminnan tavoitteena ei tarvitse olla rahallisen tuoton itsearvoinen tavoittelu. Tarvitsemme enemmän paikallisia ja ”oikeiden” ihmisten omistamia yrityksiä, joissa työtä tehdään ihmisten todellisia tarpeita ja hyvinvointia varten eikä sijoittajien voittoja maksimoiden. Nyt näitä ekologisesti ja eettisesti kestäviä toimintamalleja pitäisi ottaa laajasti käyttöön ja kehittää edelleen.

Uusi teknologia on tärkeä väline, kun pyrimme nopeasti poistumaan hiilipohjaisesta taloudesta. Ongelmia ei kuitenkaan tulisi tuijottaa liian teknis-taloudellisten linssien läpi tilanteessa, jossa toimintaa suuntaavien rakenteiden on muututtava. Koska luonnonvarat ehtyvät, meidän pitäisi kysyä, keiden perustarpeet ovat alityydytettyjä ja vaativat erityishuomion. Tämä tarkoittaa, että teknologian tulisi palvella entistä paremmin paitsi ekologisia myös sivistyksellisiä ja humaaneja arvoja, jotka jäävät helposti kovien arvojen jalkoihin.

Tarvitsemme nykyistä monimuotoisemman kuvan taloudellisista toimijoista ja heidän välisistä suhteistaan. Vallitseva, bruttokansantuotteen (BKT) kasvuun sidottu talousmalli on liiaksi kiinni teollisen kauden tarpeissa ja oletuksissa, jotka eivät enää vastaa nykytodellisuutta. Siksi se puolustaa helposti näennäistä tehokkuutta eikä arvosta todellista vaurautta, joka kasvaa luonnon elinvoimaisuudesta sekä sivistyksen ja ihmisten välisten suhteiden laadusta. Malli syrjii myös vaihtoehtoisia tapoja tehdä työtä ja tuottaa arvoa yhteiskuntaan. Näitä vaihtoehtoja kuitenkin tarvitsemme jatkossa lisää.

Kestävää taloutta on hyvä hahmottaa monitasoisesti: miten toimimme ja organisoidumme kestävästi kotitalouksissa, yhteisötalouksissa, paikallistalouksissa, kansantaloudessa ja markkinataloudessa? Työn määritelmää pitää laajentaa, ja ihmisten sosiaaliturvaa kannattaa rakentaa uuden määritelmän pohjalta.

Näen paljon mahdollisuuksia yhteisölähtöisissä vaihtojärjestelmissä ja sosiaalisissa innovaatioissa, joissa ihmisten toimeliaisuus ei perustu niinkään ulkoisiin markkinapakkoihin vaan aitoihin tarpeisiin ja arjen ongelmiin, joihin halutaan systeemisen yhteisoppimisen avulla kehittää toimiva ratkaisu. Tarvitsemme lisää ihmisiä osallistavia, voimaannuttavia ja tasapuolisesti kohtelevia tapoja organisoitua edistämään hyvinvointia. 

Tämä kirjoitus on tiivistelmä Koneen säätiön Rohkeus-blogistani (13.5.2016) ja Sitran Kestävä talous-foorumin blogistani (28.9.2012).

Create your website at WordPress.com
Aloitus